Uutiset 31.5.2023 06:00

Eliel Saarisen syntymästä 150 vuotta

Jari Kemppainen

”Muutamana elokuun aamuna 1873 tuli Hannes Saarinen ulos Rantasalmen pappilan pihalle ja huusi jo loitolta minulle ja vanhemmalle veljelleni: Kuulkee, kuulkeepas pojat, mamma löysi tänä aamuna pienen pojan kirkonkirjahyllyn ja uunin välisestä solasta. Se itkee niin kovasti.”

Näin kuvaili Ernst Lampén Eliel Saarisen syntymää ja  kirjassa Pappilan lapset (1929). Tuolloin 8-vuotiaan Ernstin ja kahden vuoden seutuvilla olleen Hanneksen ihmettely jatkui Elielin ristiäisissä:

”Ei tuo poika kauan elä, eihän sen pää ollut niinkään suuri kuin meidän kumipallomme. Sellainen oli meidän arvostelumme nuoresta Elielistä.”

Pappilan poikien tiet erkanivat jo samana syksynä, kun Saariset muuttivat pastori-isän työn perässä Inkerinmaalle. Ernstin tie vei kouluun Kuopioon. Aikojen kuluttua rupesi kuulumaan, etä Eliel on lupaava arkkitehti.

”Jopa sattui silmiini Haagin rauhantemppelin piirustukset. Hätkähdin. En muistanut koskaan nähneeni niin monumentaalisen rakennuksen luonnosta. Eihän sille vetänyt vertojaan edes Brysselin oikeuspalatsi, joka on kaunein rakennus, minkä minun silmäni ovat nähneet. Ja taas juolahti mieleeni tuo järkyttävä hetki kapaloidun piltin ääressä, jolloin ensi kerran näin Elielin aivokerän. Tuosta pienoisesta kerästäkö hän on lappanut noin suurpiirteisen luoman?”

Lampenin ihmetys oli vieläkin suurempi, kun uutisoitiin Elielin saaneen toisen palkinnon amerikkalaisen suurlehden toimitalon suunnittelukilpailussa.

”Pilvenpiirtäjäkö tuosta kallosta! Ihmeitten ihme! Sen vielä saatoin sulattaa, että siitä lähti rauhanpalatsi, mutta pilvenpiirtäjä?? Sielutieteellinen ihme!”

Tuosta kallosta lapettiin monen monta pilvenpiirtäjää, julkista rakennusta ja graniittilinnaa Suomeen, Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Meillä Suomessa Saarinen tunnetaan parhaiten1900-luvun alun rakennuksistaan, joista useimmat toteutuivat arkkitehtitoimisto Gesellius, Lindgren & Saarinen yhteistyönä. Arkkitehtiopiskelijoina tutustuneen kolmikon aivoituksista syntyivät muun muassa Pariisin maailmannaäyttelyn 1900 Suomen paviljonki ja Hvitträsk, kolmikon itselleen Kirkkonummelle suunnittelema erämaa-atelje ja asuinrakennus.

Arkkitehtitoimisto hajosi vuonna 1905 ja Saarinen alkoi toimia itsenäisenä suunnittelijana. Samalla hänen tyylinsä alkoi muuttua rönsyilevästä kansallisromantiikasta käytännöllisempään ja klassisempaan suuntaan. Tämä näkyy selvästi Saarisen meille suomalaisille tutuimmassa työssä, Helsingin päärautatieasemassa (1904-14, 1919). Hän käytti samoja ideoita muissa saman aikakauden töissään, kuten Viipurin rautatieasemassa (1904-13) sekä Lahden (1912) ja Joensuun (1914) kaupungintaloissa.

Samalle luomiskaudelle sijoittuvat myös Saarisen kuuluisat toteutumattomat kaupunkisuunnitelmat Munkkiniemi-Haaga sekä Pro Helsingfors -suunnitelmat. Jos ne olisi toteutettu, pääkaupunkimme näyttäisi tänään melko toisenlaiselta. Saarinen pyrki yhdistämään modernin suurkaupungin ja englantilaisen puutarhakaupungin parhaat puolet.

Saarinen voitti myös arkkitehtikilpailun uudesta eduskuntatalosta vuonna 1908. Hänen ehdotuksessaan monumentaalinen ja kansallisromanttinen eduskuntatalo oli sijoitettu Tähtitornimäen huipulle. Suunnitelmaa ei kuitenkaan toteutettu vaan eduskuntatalosta järjestettiin myöhemmin uusi kilpailu, jonka voitti J.S. Sirén.

Arkkitehtuurin lisäksi Eliel Saarinen loi muuta käyttötaidetta. Suomen vuosien 1909 ja 1922 setelisarjat ovat hänen suunnittelemiaan. Hän suunnitteli myös Saarisen mallina tunnetun itsenäisen Suomen ensimmäisen postimerkkisarjan vuonna 1917.

Toinen ura
Yhdysvalloissa

Kun pienellä ja köyhällä Suomella ei ollut mahdollisuutta toteuttaa Saarisen kaikkia suunnitelmia, käänsi arkkitehti katseensa uuteen maailmaan. Siihen mahdollisuuden tarjosi menestyminen Chicago Tribune -sanomalehden toimitalon suunnittelukilpailussa. Vaikka Saarinen ei tuota kilpailua voittanutkaan vaan tuli siinä toiseksi, vaikutti hänen ehdotuksensa merkittävästi Yhdysvaltojen pilvenpiirtäjärakentamiseen myöhemmin. Sen myötä myös Saarinen loi uuden uran uudella mantereella.

Eliel Saarinen muutti vuonna 1923 Yhdysvaltoihin kehittämään ja suunnittelemaan Cranbrookin Taideakatemiaa ja muita uuden kampusalueen rakennuksia. Useassa vaiheessa 1920-luvulta 1940-luvulle toteutettu kauttaaltaan Saarisen suunnittelema Cranbrook Academy oli Yhdysvaltojen merkittävimpiä taide-, muotoilu- ja arkkitehtuurikouluja.

Saarinen toimi itse Cranbrookin johtajana 1940 luvun alkuun saakka. Kesänsä hän vietti kuitenkin Hvitträskissä Suomessa. Kun hän oli jälleen kerran lähdössä Suomeen Yhdysvaltojen viranomaiset ilmoittivat, ettei Saarisella ollut paluuta takaisin Yhdysvaltoihin, ellei hän anoisi maan kansalaisuutta. Eliel Saarisesta tuli näin Yhdysvaltain kansalainen vuonna 1945 eikä hän sen jälkeen käynyt enää koskaan Suomessa.

Gottlieb Eliel Saarinen kuoli Cranbrookin kodissaan 1.7.1950. Hänen uurna haudattiin samana kesänä Hvitträskiin.

Rantasalmi muistaa suurta poikaansa

Vaikka virallinen Suomi näyttää unohtaneen suuren poikansa, ei hänen synnyinpitäjänsä Rantasalmi sitä tee. Eliel Saarisen 150-vuotissyntymävuoden kunniaksi Rantasalmella järjestetään Saarisen kunniaksi 18.-20. elokuuta tapahtumia, joissa kunnioitetaan hänen elämäntyötään ja muistoaan.

Rantasalmen Lukion Seniorit ry:n järjestämässä juhlassa perjantaina 18. elokuuta maamme paras Saarinen-asiantuntija dosentti Timo Tuomi luennoi Saarisen elämäntyöstä. Tilaisuus korvaa senioriyhdistyksen perinteisen lukion lukuvuoden alussa pitämän studia generalia -luennon ja on kaikille avoin tilaisuus.

Launtaiksi 19. elokuuta seniorit suunnittelevat niin ikään jo perinteeksi tullutta tukikonserttia stipendirahastonsa kartuttamiseksi. Teemana siinäkin on tietysti Eliel Saarinen ja hänen lempimusiikkinsa lempisäveltäjänsä ja taiteilijaystävänsä Jean Sibeliuksen tuotannon kautta.

Eliel Saarisen virallisena syntymäpäivänä hänen syntymäkodissaan Rantasalmen pappilassa järjestetään kutsuvierasjuhla talon nykyisten omistajien Jorma ja Maarit Kaimion toimesta.