Eloisan säästöt
Eloisan alijäämän kattamissuunnitelma on realismiin pakottava asiakirja. Vuoden 2025 tilinpäätöksen jälkeen taseessa on 73,9 miljoonaa euroa kumulatiivista alijäämää, ja tavoitteena on kattaa se vuoden 2029 loppuun mennessä. Tämä edellyttää selviä ylijäämiä vuosina 2027–2029.
Suunnitelman vahvuus on siinä, että se ei nojaa yhteen suureen leikkaukseen, vaan useisiin toimenpiteisiin. Mukana on palvelurakenteen keventämistä, ostopalvelujen vähentämistä, palveluverkon arviointia, hankintojen tehostamista, ICT-menojen hallintaa, investointien rajoittamista ja teknologian hyödyntämistä.
Eloisa tunnistaa myös Etelä-Savon väestökehityksen. Väestö vähenee, mutta ikääntyneiden osuus kasvaa. Siksi palvelujen tarve ei välttämättä vähene, vaan voi kasvaa erityisesti kotihoidossa, asumispalveluissa, päivystyksessä ja sairaalapalveluissa. Ohjelman tavoite on siirtää painopistettä raskaista ja kalliista palveluista varhaisempaan ja kevyempään tukeen. Tämä voi parantaa sekä taloutta että ihmisten arkea, jos apu tulee ajoissa. Säästö syntyy silloin ongelmien ehkäisystä, ei palvelujen heikentämisestä.
Suurin riski on, että kevyemmät palvelut eivät ehdi tai kykene korvaamaan raskaampia palveluja. Jos kotihoidon resurssit eivät riitä, yhteisöllistä asumista ei synny tarpeeksi tai asiakkaat jäävät ilman oikeaa tukea, seurauksena voi olla päivystyskäyntien, sairaalajaksojen ja kalliimpien palvelujen kasvu.
Toinen riski liittyy palvelujen keskittämiseen. Palveluverkon tiivistäminen voi olla taloudellisesti perusteltua, mutta Etelä-Savossa saavutettavuus on keskeinen osa palvelun laatua. Samaan aikaan Kela-kyytien kilpailutukseen liittyy merkittäviä uhkakuvia, jotka todennäköisesti heikentävät saavutettavuutta.
Suunnitelmassa todetaan, että valtion päivittyneet laskelmat pienentävät Etelä-Savon rahoitusta tulevina vuosina lähes 20 miljoonan euron vuosivauhtia. Jos rahoitusmalli ei tunnista alueen ikääntymistä, sairastavuutta, pitkiä etäisyyksiä ja kausiväestöä, hyvinvointialue joutuu säästämään rakenteellisista syistä.
Suunnitelman ansio on, ettei se peittele riskejä. Helpoimmat säästöt on pitkälti jo tehty, ja seuraavat päätökset koskevat yhä selvemmin palvelujen sijaintia, henkilöstöä ja hoitoon pääsyä. Talous on saatava tasapainoon, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Jos alijäämä katoaa paperilta, mutta hoitojonot kasvavat, henkilöstö väsyy ja palvelut karkaavat kauemmas, ongelma ei ole ratkennut. Se on siirtynyt ihmisten arkeen.
