Jo joutui armas aika

Koululaisilla ja opiskelijoilla alkoi kesäloma. Suvivirsi soi Rantasalmellakin. Peruskoulusta ja lukiosta valmistui yksi ikäluokka lisää liittyen pitkään perinteeseen.

Peruskoulu ja lukio muuttuvat ajan saatossa. Nykyään ne ovat hyvin erilaisia kuin muutama vuosikymmen sitten, kun itse olin koulunpenkillä. Välillä kuitenkin tuntuu, että muutoksia tehtaillaan liian runsaasti ja liian nopealla rytmillä. Koulutuspolitiikkaa leimaa jatkuvan muutoksen trendi.

Suomalainen koulujärjestelmä on vielä hyvällä tasolla, kun vertailukohteena pidetään valtionkoulut. Maailmalla yleiset yksityiset oppilaitokset ovat tietenkin resursseiltaan eri sarjassa kuin nämä niin sanotut tavalliset koulut. 

Työelämässä olen koettanut edistää erityislasten kasvatusta ja opetusta sekä heidän vanhempiensa aseman vahvistamista Suomessa ja kansainvälisesti. Pitkään on puhuttu integraatiosta ja inkluusiosta. Alkuun pohdittiin esimerkiksi, että oppiiko lapsi, jolla on tuen tarpeita paremmin erityisryhmissä vai yhdessä toisten kanssa. Tämä keskustelu jatkuu edelleen. 

Perimmäinen kysymys liittyi kuitenkin siihen, mitä tarkoitetaan oppimisella. Tavaksi tuli puhua, että kaikki lapset voivat oppia. Tämä yksinkertainen väittämä sisältää kuitenkin paljon kulttuurisia uskomuksia liittyen esimerkiksi älylliseen kehitysvammaisuuteen. Kuuluvatko vaikeimmin kehitysvammaiset lapset ja nuoret koululaitoksen piiriin? Näin ei ole kaikissa maissa.

Rantasalmella peruskoulu ja lukio tarjoavat kaikille hyvät edellytykset kasvaa ja kehittyä. Oli hauska nähdä, kun muutamat 9. luokkalaiset pojat tulivat koululle traktoreilla. Rantasalmella koulujuhlien musiikkiesitykset soivat erityisen hyvin, kiitos pitkäjänteisen musiikkikasvatuksen. 

Onnea uusille ylioppilaille! Joillakin ammatillinen tie löytyy kuin itsestään, toisilla vasta useamman mutkan takaa. Oppia ikä kaikki!