Liikettä lisää
Liikunnan tärkeys on varmasti kaikkien tiedossa. Tästä huolimatta monen liikkuminen jää hyvinvoinnin kannalta vähäiseksi. Arkiliikunta ja hyötyliikunta ovat liikkumista ilman, että varsinaisesti lähdetään harrastamaan liikuntaa. Marjastus ja sienestys ovat monelle sitä parasta liikuntaa, saa olla luonnossa ja hyötyäkin tulee.
Nykyihminen satsaa välineisiin, joilla liikkuminen vähenee entisestään. Otetaan muutama esimerkki. Nurmikon leikkuu tarkoittaa monelle, että leikkurin perässä askelletaan. Nyt on tullut tarjolle automaattisia leikkureita, jotka oppivat leikkaamaan nurmikon itsenäisesti. Samaa tapahtuu myös sisällä. Automaattiset imurit rullailevat ympäri huushollia ja vieläpä moppaavat samalla.
En voi kieltää, etteikö nämä liikkumisen vähentäjät kiinnosta jo itseänikin. Maailma muuttuu ja sama kehitys koskettaa myös lapsia. Pihaleikkien suosio on vähentynyt, polkupyöräkin voi jo korvautua sähköskootterilla tai -potkulaudalla. Puhelimen muuttuminen viihdekeskukseksi ja tietokoneeksi on muuttanut meidän arkeamme enemmän kuin haluamme myöntää. Puhelinta halutaan tuijottaa enemmän ja enemmän. Joillekin siihen on tullut suorastaan riippuvuus.
Tutkitusti niiden lasten lukumäärä kasvaa, jotka liikkuvat liian vähän. Tasapuolisuuden nimissä tämä on totta myös aikuisilla. Istuvan elämäntyylin terveysriskeistä on puhuttu jo pitkään, mutta silti älypuhelin, tabletti tai äly-TV vetävät meitä puoleensa.
Valmiina tarjoillut kokemukset eivät vastaa aitoja kokemuksia. Monelle esimerkiksi toisten rehkimisen katsominen on koukuttavaa viihdettä. Nyt meidän tulisi pikemminkin satsata aikaamme sellaiseen, jossa me itse rehkimme ja olemme liikkeessä.
Iän myötä erityisesti ja muutenkin liikkeen kanssa saa olla tarkkana. Tämä tuli koettua omakohtaisesti, kun kokeilin heittää keihästä kunnan ja RU:n yleisurheilukisoissa. Lapsena heittelimme pihlajasta tehtyjä pikkukeihäitä innokkaasti ja jokusen kerran vähän paremmallakin. Olin mielestäni aika hyvä heittolajeissa. Lasten keihäskisan jälkeen otin luvan saaneena 600 grammaisen keihään. Mielestäni olin varovainen, muutaman askeleen puolivauhti ja heitto. Keihäs lentikin hyvässä asennossa sellaiset reilut parikymmentä metriä. Mutta vasen tukijalkapa ei tykännyt kierrosta. Polveen tuli odottamatonta venytystä, joten nyt menossani on nilkuttamista. Yksi heitto ja tuloksena oli pieni urheiluvamma.
Liikkuminen, liikunta ja joillekin kilpaurheilu opettavat monia taitoja. Kaiken hyödyn lisäksi liikkuminen on myös hauskaa. Siitä esimerkkinä mainittakoon tässä vaikkapa kaveriporukan oma tennisturnaus. Kentällä saappaan heittäminen kokosi eri ikäiset yhteen ja hauskaa se olikin.
