Omalle tielle

Rantasalmella saatiin jälleen yksi ikäluokka penkinpainajaisten myötä lukulomalle. Lukiokoulutus on muuttunut todella paljon vuosien varrella. Nykyään opiskelijat voivat vaikuttaa opintosuunnitelmaansa ja valita vapaammin opintojaan. Samanaikaisesti vapaus tuo myös haasteita, koska lukion jälkeiseen koulutukseen hakemisessa saa pisteitä eri aineista eri tavoin, riippuen alasta ja sen painotuksista. Tämän takia nykynuoret joutuvat pohtimaan heti lukion alussa myös jatkosuunnitelmiaan. 

Minä en tiennyt lukiota aloittaessani, mitä oikeastaan haluan tehdä isona. Menin lukioon, koska muutakaan en keksinyt. Lukioaina minulla oli haasteita kielten opiskelun kanssa, niissä viimehetken lukeminen kokeeseen ei ollut hyvä opiskelutapa. On myös tunnustettava, että harrastukset ja opiskelu eivät sopineet hyvin yhteen. Viihdyin lukiossa neljä vuotta. Sen jälkeen kävin armeijan ja olin talven kansanopistossa suorittamassa kasvatustieteen, nykytermein perusopintoja, joista sai haussa lisäpisteitä. Siinä vaiheessa ammatillinen suuntani oli karkeasti ”jotain kasvatusalaan liittyvää”. 

Seuraavana vuonna hain kaikkeen mahdolliseen kasvatukseen ja opetukseen liittyviin koulutuksiin yliopistossa. Suoraan pääsin erityispedagogiikan yleiselle suuntautumisvaihtoehdolle, mikä tarkoitti silloin hallinnon, suunnittelun ja tutkimuksen painotusta. 

Päättelin, että tuossa koulutusohjelmassa aloittaa vain muutama opiskelija vuosittain, joten työllistymisnäkymät lienevät hyvät. Vammaisuudesta tai oppimisvaikeuksista minulla ei ollut yleistietoa kummempaa. 

Oma ammatillinen tieni ei ollut kaikkein suunnitelmallisin. Löysin kuitenkin itselleni kiinnostavan ihmettelyjen suunnan. Työttömänä en ole ollut, apurahoilla ja pätkätöissä siitäkin edestä. 

Toivon abeille menestystä oman tien etsinnöissä!