Kestävyyttä koetellaan

Sote-uudistuksen hintalappu kunnille alkaa vähitellen selvitä, kun uudet vuokrasopimukset saadaan aikaan ja tilojen remonttikustannukset ovat tiedossa. Valtion suunnasta saadaan velkajarrusta uusi uhkakuva kuntataloudelle. Velkajarrussa on kyse puolueiden yhteisesti sopimasta periaatteesta, että Suomen velkaantuneisuuden aste kääntyy laskusuuntaan. 

EU:n finanssipoliittisten sääntöjen mukaan jäsenmailla saa olla velkaa enintään 60 % suhteessa bruttokansantuotteeseen. Keskustelussa oleva velkajarru tulisi Suomen lakiin jopa EU-säännöissä vaadittua tiukempana tasona – tavoitteen olisi, että velkaa saa olla enintään 40 % bkt:stä. Tavoite on kova, kun nyt velkaa on 86 %. Velkajarru velvoittaisi tulevia hallituksia julkisen talouden sopeuttamiseen eli säästämiseen. Suomen talouskasvu ei valitettavasti näytä juuri nyt erityisen lupaavalta.

Ei tarvita Delfoin oraakkelin kykyjä tulkintaan, että toteutuessaan velkajarru näkyy sote-menojen ja muissakin valtionosuuksiin perustuvissa palveluissa. Suomi on omilla toimillaan kasvattanut laskennallista velkaisuuttaan ja siten ajautumassa tilanteeseen, jossa talouden sopeutustoimia on tehtävä nopeasti ja tiukemmin EU:n sääntöjen mukaisesti. Tämä tarkoittaa, että suuria menoleikkauksia saatetaan joutua tekemään hyvinkin pian. Kunnissa pienenevät valtionosuudet puolestaan nostavat painetta nostaa veroja.

Verojen kiristäminen ei ole kuntakilpailun kannalta suotavaa, joten sopeutuminen niukkenevaan rahoitukseen tarkoittaa säästöjä. Säästökohteiden löytäminen on vaikea savotta, kuten viimeaikainen keskustelu myös Rantasalmella osoittaa. 

Rantasalmen tulee ottaa huomioon uudessa kuntastrategiassaan entistäkin enemmän talouden muutoksiin liittyvät epävarmuustekijät. Kunnan on jatkossakin tarjottava lakisääteiset palvelut ja huolehdittava, että kunnan infra pysyy kunnossa. Kunnan reaalipolitiikkaa on tehtävä yhä vahvemmin talous edellä. Kunnassa tarvitaan tosiaankin kestävyyttä.