Kotipaikalla on merkitystä

Antropologian professori Thomas Weisnerilla (UCLA) oli tapana kysyä opiskelijoiltaan, että mikä yksi tekijä vaikuttaa kaikkein eniten lapsen kehitykseen. Tätä on hyvä miettiä. Weisnerin vastaus oli asuinpaikka. Tällä hän tarkoitti juuri sitä ympäristöä, missä lapsi ja hänen perheensä asuvat, paikkaa jossa koti sijaitsee. 

Kotipaikka sisältää lukuisia tekijöitä, joiden kokonaisuuden kautta rakentuu lapselle kasvamisen paikka. Siinä näkyy yhtäältä paikallisuus ja yleisempi kulttuuritausta sekä käytettävissä olevat resurssit, mutta toisaalta myös perheen arvostukset ja valinnat. 

Kulttuurien väliset erot havaitaan sitä selkeämmin, mitä erilaisemmasta kulttuurista vertailussa on kyse. Saman kulttuurin sisälläkin on vaihtelua siinä millaista kasvupaikkaa vanhemmat tarjoavat lapselleen. Vanhemmat ja perheet arvostavat ja painottavat eri asioita arjessaan.

Lapsuuden kotikunnan vaikutus omaksutaan erilaisten kohtaamisten ja kokemusten kautta. Näitä merkityksellisiä tapahtumia on valtava määrä ja monet niistä toistavat samaa kaavaa eli kulttuurista käsikirjoitusta.

Rantasalmen lapsilla ja nuorilla on erityinen kasvupaikka. He ovat syntyneet tai muuttaneet paikkakunnalle vanhempiensa valintojen myötä. Maaseutuelämä on hyvää elämää, joka sisältää monia mahdollisuuksia, joita kaupungeissa ei ole tarjolla. Läheinen luontosuhde ja yhteisöllisyys tulevat jatkuvasti esiin, mutta niin niiden pitääkin tulla, koska ne ovat aitoja ja olemassa olevia kasvuun, kehitykseen ja hyvinvointiin vaikuttavia resursseja.

Omaan synnyinkuntaan kiinnittyy meille kaikille nostalgisia muistoja. Lapsuuden ympäristöt tuntuvat aikuisuudessa asti – lapsena suurelta tuntunut mäki onkin ollut aika pieni tai pitkältä tuntunut matka onkin oikeastaan varsin lyhyt. Lapsuuden ympäristöissä on yksinkertaisesti mukava vierailla.