Sivistymisen alho

Kansalaisopiston kurssitarjonnan vähentäminen on huono uutinen. Kansalaisopistot ovat olleet jo yli 100 vuotta aktivoimassa kuntalaisia heitä kiinnostavien harrastusten parissa. ”Yhteiskunnan pitäisi myös tunnustaa nykyistä paremmin harrastustavoitteisen opiskelun, taiteen ja kulttuurin merkitys ja rooli osallisuuden ja yhteisöllisyyden rakentumisessa.” Näin todetaan päätössanoina Kunnallisalan Kehittämissäätiön julkaisussa 24/2019 kansaisopiston hyödyistä. 

Suomi koulutuksen huippumaana näyttää kohta olevan monella rintamalla mennyttä aikaa. Elinikäisestä oppimisesta on ollut puhetta 1960-luvulta lähtien, kun Unesco otti käsitteen käyttöön. SITRAn selvityksen (150/2019 – Kohti elinikäistä oppimista) tuoma toivetila karkaa yhä kauemmaksi, kun leikkaukset kohdistuvat kasvatukseen ja opetukseen varhaiskasvatuksesta vapaansivistystyön toimintoihin saakka. 

Vapaan sivistystyön oppilaitokset (kansalaisopistot, kansanopistot, opintokeskukset ja liikunnan koulutuskeskukset) ovat tuottaneet erilaisia hyötyjä osallistujien itsensä kokemana. Hyötypääomina ovat identiteettipääoma, terveyspääoma, osaamispääoma ja sosiaalinen pääoma. Hyötyjen taloudellinen arviointi on haastavaa. Korostetaanko yksilöä hyötyjänä vaiko yhteisöä ja yhteiskuntaa? Luontevampaa on tarkastella hyötyjä sivistyksellisten ja yhteiskunnalliseen merkitykseen liittyvien näkökulmien suunnista. Juuri nyt tarvitaan ajan hengen syvällisiä pohdiskeluja. 

Pätäri, J., Teräsahde, S., Harju, A., Manninen, J., & Heikkinen, A. (toim.) (2019). Vapaa sivistystyö. Eilen, tänään ja huomenna. Vapaa Sivistystyö ry.