Sote-kysymyksiä

Sotekiinteistöjen ympärille on kehittymässä kierre, josta seuraa Eloisan oman palvelulupauksensa rapautumista. Hyvinvointialueille asetetut säästötavoitteet ovat tiukat, ellei jopa mahdottomat. Niiden seurauksena palvelujen saanti todennäköisesti riutuu pienillä paikkakunnilla entisestään. Jatkossa palvelujen tarvitsijat kohdataan julkisella puolella ahtaissa tiloissa, mikä aivan varmasti vaikuttaa myös työntekijöiden työhyvinvointiin. 

Nyt asiakkaita suorastaan karkotetaan pois julkisten palvelujen piiristä, kun hoitoon pääseminen tehdään niin monimutkaiseksi kuin mahdollista. Terveyspalvelut ovat jo digitaalisen muurin takana. 

Tämä kehitys sotii arkiymmärrystä vastaan. Miten ihmeessä Suomessa on tultu tilanteeseen, että tällä meidän verotuksen tasolla ei kyetä saamaan aikaan hyviä julkisia sosiaali- ja terveyspalveluita? Järjestelmässä on ilmeisesti talouden mekanismeja, jotka ruokkivat kustannusten kasvua. Hoitojen kehittyminen johtaa myös kustannusten nousuun, mutta tämä ei voi olla juurisyynä nykymenoon. 

Pettääkö tässä lainsäädäntö vai sosiaali- ja terveyspalvelujen organisaatiot? Todennäköisesti muumitermein sanottuna vikapäätä löytyy molemmista suunnista. Resurssien väheneminen ihmisten kohtaamiseen liittyvissä palveluissa ei voi johtaa laadun kehittymiseen.