Tiedonjanoa

Ihminen on ollut kautta aikain utelias ja kekseliäs kehittämään työkaluja ja tavaroita. Samaten filosofiset pohdiskelut elämään liittyvistä kysymyksistä ovat varmasti yhtä vanhoja kuin puhekieli on ollut olemassa. Säilyneet vanhat tekstit tarjoavat meille ikkunoita menneisyyteen. 

Sanotaan, että tieto on valtaa. Nykyään puhutaan myös tiedolla johtamisesta. Tietäminen on kuitenkin sangen moniulotteinen käsite. Siksi tieteellinen tieto ja arkitieto on syytä pitää erillään. Tieteellistä ajattelua ja metodologiaa voi opiskella pitkäänkin eikä kunnollista määritelmää tiedolle ja tietämiselle tunnu löytyvän. Lopputulemana on, että niin sanottua tieteellistä tietoakin on monenlaista. 

Tietämisestä puhuminen johtaa hyvin pian uusiin käsitteisiin, jotka myös ovat monimerkityksellisiä. Tämän takia tutkijoilta onkin hyvin vaikea saada irti vahvoja mielipiteitä, poikkeuksiakin toki on. Tietäminen edellyttää taustalleen koeteltua teoriaa. Mikä sitten on teoria? Onko jonkin prosessin mallinnus teoria? Näitä kysymyksiä on pitkä lista, mutta tieteenfilosofi Popperilta on peräisin kanta, että teorian yksi keskeinen piirre on se, että se voidaan kumota. Edelleen voidaan kysyä, että kuinka monta tieteellistä testiä tarvitaan kumoutumiseen? Riittääkö yksi?

Ihmistä koskeville teorioille on ominaista, että ne eivät oikeastaan kumoudu, vaan ne vanhenevat ja jäävät pois muodista. Samaa ilmiötä lähestytään uusin käsittein ja ollaan ikään kuin uuden teorian äärellä, jolloin uusi tutkijoiden sukupolvi jatkaa asian selvittämistä. 

Tekoäly haastaa meitä uusien pohdiskelujen ääreen. On suorastaan ihmeellistä, mitä kaikkea tekoälyn piirissä tapahtuu juuri nyt. Tekoäly on hyvä renki, mutta isännäksi sitä ei pidä päästää. Tämän takia laaja-alainen sivistyspohja on edelleen tärkeä, jotta meillä olisi ymmärrystä arvioida uutta tekoälypohjaista tietoa.